Pajan eteinen

Joulu itsessään on juhla, mutta on joulun seutu monenlaisten juhlien aikaakin. Monet juhlivat vain joulua, vaikka todellinen juhlittava ja juhlinnan aihe on se Joulun lapsi, jonka syntymän muistoksi joulua vietämme. Lauantai-iltana vietetyssä Rauhanyhdistyksen joulujuhlassa se tärkein oli esillä kaikissa ohjelmissa, mutta myös juhlijoiden mielissä ja sydämissä. Kiitollisena rukoillen kuuntelin leikit, laulut, runot ja lopuksi kuullun seurapuheenkin.

Sunnuntain iltana täyttyi seurakuntamme vanha pääkirkko melkein jokaista istuinsijaa myöten, kun paikallisen seurakunnan jäsenet ja ystävät olivat tulleet sinne laulamaan ja kuuntelemaan kauneimpia joululauluja. Hienosti juonnettu laulujen jakso meni komeasti kanttorimme säestäessä uruilla. Melkein kaikki lauletut laulut olivat vanhoja tuttuja, mutta mahtui joukkoon yksi uusikin laulu. Kun kanttori soitti sävelmän kahdesti läpi, alkoi kolmannella kerralla itse laulaa, yhtyi kirkon täysi laulajia pian mukaan, ja vaikka sävel oli ilmeisen outo, löytyi yhteinen sävel ja sointi melko pian.

Tänään oli samassa kirkossa kaikkien Pihtiputaan seurakunnan toimintayksiköiden yhteinen joulujuhla. Osansa siinä esittivät niin paikallisen työkeskuksen ryhmän kuin kaikkein pienimpien, eli päiväkerholaisten ohjelmaa, sekä monien muiden piirien osuudet. Näyttävimmän ja pisimmän osuuden esittivät nuorten ryhmät ja kolme seurakunnan kuoroa yhdessä. Lasten Raamatun luennan ja heijastettujen kuvien havainnollistaman ohjelmakokonaisuuden kruunasi kolmen eri kuoron laulut eri lehtereillä esitettynä.  Avanti -kuoro lauloi tien ja seurakuntasalin puoleisella lehterillä. Kirkkokuoro sen vastakkaiselta ja lapsikuoro Laulavat Nuotit urkulehterillä. Kanttori johti niitä kaikkia urkulehterin laidalta, josta johtaminen onnistui hyvin. Hieno oivallus sellainen, jollaiseen kohtasin nyt ensi kerran. Jokainen kuoro sai laulaa useita lauluja juhlan aikana.

Juhlan jälkeen oli järjestetty kahvitus seurakuntakoti Sallilaan ja joulupolku kirkon ympäristöön. Polun kierrossa ensimmäisenä saimme kirjoittaa nimenne veroluetteloon, siis aivan todella kirjoittaa lyijykynällä paperiin. Kysyä majapaikkaa Marian ja Joosefin tavoin ja tulla torjutuksi kahdesta paikasta. Joosef, Maria löytyivät tallista ja lapsi seimestä heidän luotaan. Saimme kohdata enkeleitä tapulin portailla paimenten luona, kuulla lapsikuoroenkeleiden laulua Jumalan ylistykseksi. Viimeisenä oli seurakuntakeskuksen alakerrassa ohjattu askartelu, jossa haluavat saivat koota enkeliriipuksen itselleen tai lahjaksi jollekin.

Avainsanat: joulu, kirkko, kuoro, laulu

Kävin lauantaina vaimoni veljen 70 -vuotispäivillä Taivalkoskella. Ajoimme vaimoni ja sisarensa kanssa heidän veljensä luokse Siikajoelle, josta lauantaina päiväkäyntinä Koillismaalla. Mukavaa siellä oli vaimon sukua nähdä ja jutella heidän kanssaan. Sukulaisia oli saapunut eri alueilta pohjoisesta Suomesta.

Muutamat lapsistani viettävät syntymäpäiväänsä syksyllä, kolme heistä lokakuussa. Oma syntymäpäiväni on joulukuun alussa, lapseni haluavat juhlia paikallisessa vanhassa pappilassa. Toivottavasti kaikki lapseni ja enemmistö heidän lapsistaan ja muusta suvusta pääsee paikalle. Minunkin on tarkoitus päästä 70 vuotiaan miehen ikään, enkä suinkaan halua juhlia vanhuuttani, vaan juhlia ja muistella elämäni vaiheita.t monipuolisesti. Tyttäreni on varannut vanhan pappilan lisäksi pihassa olevan kotakatoksen, jossa on mahdollisuus viettää iltaa juhlan jälkeen keskustellen ja makkaroita grillaten.

Aivan ennen joulua on myös vaimoni syntymäpäivä.

Avainsanat: 70, ikä, Juhlat, vanha

Kuusaankoski on tietoni mukaan Laukaassa, Kuusan kylän vaiheilla, Kuusaan kylä puolestaan Haapajärvellä, kylässä sijaitsee mm. Kallion leirikeskus. Nimien samankaltaisuus aiheuttaa silloin tällöin hämminkiä ja sekoittumista erityisesti entiseen Kuusankosken kaupunkiin, kaskun kaikki lehtimiehetkään eivät tiedä kaikkia, eivätkä ainakaan niiden eroja. Siksi saa joskus lukea nimiä jos missäkin muodossa, ja saa aprikoida, missä lopulta kerrottu asia on sattunut. Erityisesti Laukaan Kuusaankoski ja Kouvolan Kuusankoski menevät ristiin, onneksi viime mainittu on tunnetumpi, tai ehkä ei sitenkään. Jos unohtuu mainita, että jokin on sattunut Laukaan Kuusalla tai Haapajärven Kuusaalla, pelkät kylien nimet antavat ymmärtää, että kyse olisikin Kuusankoskesta.

Saattaa toki Suomessa olla muitakin samankaltaisia nimiä, olkoot nämä nyt esimerkkeinä niistä. Liekö koskaan Muuramen Muuratjärvi ja Pihtiputaan Muurasjärvi sekoittuneet keskenään, ne ovat vähemmän tunnettuja ja kohtuullisen etäällä toisistaan. Samaa voin todeta täsmälleen samannimisistä Alvajärvistä, jotka sijaitsevat Pihtiputaalla ja Jyväskylässä. Perin harva tiennee, että on kaksi Junganjärveä, Kuusamossa ja Pihtiputaan Muurasjärvellä, niin sekoittumisen vaarakin on pieni. Sen sijaan Muurasjärven Vuohtojärvi ja Reisjärven Vuohtajärvi ovat ainakin niminä sekoittuneet kansan keskuudessa. Minäkin luulin vuosia Reisjärvelläkin olevan Vuohtojärvi, kunnes sain lehdestä lukea oikaisun yleiseen väärinkäsitykseen. Sen jälkeen olen pyrkinyt kohtuudella jakamaan oikeaksi mieltämäääni tietoa.

Avainsanat: järvi, kotiseutu, nimet, Reisjärvi

Minulla on navigaattori, sen toiminta riippuu käytetystä kartasta ja satelliittiyhteyksistä ja muutamista muistakin seikoista. Jos satelliitit ovat huonolla yhteydellä, viivästyvät navigaattorin ohjeet. Jos saisin Tom Tomiini suomalaisen karttakeskuksen kartan, olisin tyytyväinen. Ulkomaalainen karttapalvelu päivittää kohtuudella uudet tiet, mutta vanhoja virheitä eivät halua tai uskalla korjata. Edellisen asunnon osoitteella kartta ohjaa eri tielle naapurin pihaan. Tiedän myös 5 - 6 km mittaisen, kymmeniä vuosia vanan tien, joka ei ole mahtunut Kartta-Atlaksen karttaan. Muutaman kerran olen korjausta pyytänyt, lupasivat, mutta eivät ole korjanneet. Oli hupaista katsoa navista, että ajan metsässä, kuitenkin edessäni oli tie, jota ajelimme jo 1953, silloinkin se oli vanha tie.
Tämä osa on omien kokemusteni kertomista. Koska se oli huonosti erillään lainauksista, kerrottakoon se tässä selvyyden vuoksi. Samalla lisään hiukan kokemuksiani ja kommentointia niistä. Sinänsä navigaattorin käyttö on yksinkertaista, mutta joistakin kokemuksen opastamista tiedoista on hyötyä.  Ensiksikin autonavigoinnin asetuksissa on mahdollista valita joko nopein tai lyhin reitti. Karttaohjelma ei kuitenkaan välttämättä tiedä teiden ajankohtaista kuntoa, niinpä se saattaa nopeimman nimissä opastaa joskus huonokuntoiselle tai työkohteen tielle. Ne tiedot kannattaakin tarkistaa esimerkiksi tietyökartasta, varsinkin pidemmälle matkalle lähtiessä. Hinnakkaampiin navigaattoreihin voi saada ohjelman, joka saattaa tarkistaa ne tiedot näytölle, minun halpaan navigaattoriini. Samoin voi hinnakkaampiin navigaattoreihin saada erilaisia yhteysohjelmia, vaikkapa yhteys toiseen, vastaan tulevaan, samalla ohjelmalla varustettuun navigaattoriin, jopa puheyhteyden muodostaminen saattaa onnistua. Minunkin navigaattorini ilmoittaa erilaisista kohteista, joiden ohi olen ajamassa. Muutamien yhtiöiden huoltoasemat, suuret kauppakeskukset, erityisliikkeet, autokorjaamot, merkittävät patsaat, museot, näköalapaikat, tien varren levähdysalueet, ja monet muut joko näkyvät ohi ajaessa, tai niille voi navigoida halutessaan.

Lyhimmän reitin navigoinnissa kannattaa olla erityisen varovainen, siinä saattaa joutua tosi huonoille, talvisin jopa auraamattomille teille. Suljetuille huoltoasemille saattaa navigaattori ohjata, ellei öljy-yhtiön toimija ole päivittänyt niiden paikkoja ohjelmaan. Navigaattorin ja kartan virheistä on mahdollista ilmoittaa tahoille, jotka ovat niistä vastuussa. Ilmoitusten vaikutuksesta minulla on kokemus, ettei ainoaakaan niistä ole vielä toteutettu. Ilmeisesti odottavat useampia ilmoituksia, että sitten vasta uskovat. Toisekseen kansainväliselle Kartta-Atlakselle tuskin paljoa merkitsee joku pieni syrjäkylän metsätien pätkä, vaikka se olisikin läpikulkutie tai ainoa pääsy tiettyyn paikkaan.

Avainsanat: matka, navigaattori, reissut

Aloin miettimään, mitä vempaimia minulla on nykyisin, ja millaisia olen elämäni aikana käyttänyt tai nähnyt.

Kulkulaitteenamme toimii hyväkuntoinen ja polttoainepihi diesel avensis, on myös polkupyörä, joka on saanut elää harmittavan laiskana. Onko marjapoimuri kone vai laite vai vempain? Koneeksi olemme sitä sanoneet, vaikka olen viime aikoina pyrkinyt poimuri nimitykseen. Nykyisissä ei ole edes liikkuvia osia, kuten oli niissä ensimmäisissä. Kaksi liikkuvalla läpällä varustettua poimuria meillä on, lisäksi kaksi uudempaa, kiinteän esteen poimuria, toisessa niissä piikit teräslangasta, toisessa sitkeästä muovimateriaalista.

Onhan meillä keittiössä koneita, siellä kenties eniten. Mikroaaltouuni lasten lahjoittamana, että voivat käydessään lämmittää ruokaa omille lapsilleen. On sillä meidänkin ruokia silloin tällöin lämmitetty. Ruokailuastiat pestään koneella, sellainen tuli tämän asunnon mukana, niin saatoimme myydä entisen. Sähköllä pelaava vatkain, kahvinkeitin, vedenkuumennin, eivätkös nekin ole vempaimia. Sitten on muutama erilainen ajannäytin, joita myös kelloiksi sanotaan. Varmasti on muitakin koneita, ainakin tämä, joka nyt puhaltimellaan tohisee edessäni, ja joka välittää tämän tekstin luettavaksenne.

Aivan erikseen ovat ne koneet, joita olen joskus omistanut tai muuten käyttänyt. Jääkööt ne omaksi jutukseen.

Avainsanat: koneet, kotona, Työssä

Olin sopinut eilisen aamuksi käynnin omalla kylällä pään siistijällä ja aamupäiväksi naapurikaupungin hammasteknikolla, jossa sitten keinotekoista purentakalustoani hiukan sovitettiinkin. Jatkosuunnitelmana oli tyttären lapsen haku pois toisesta mummulasta, mutta lopulta tytär haki hänet itse. Samoin kotimatka Haapajärveltä entisen kotikylän kautta vaihtui ajoon suorimman tien kautta. Siitä huolimatta ilmeni yllättäviä ajamisia, serkun mies tarvitsi kyytiä, ja siitäkös seikkailun poikanen syntyi.

Lähtökohtana oli, että hänen tullessaan meille keskiviikkona, autoaan kohtasi taka-akselin vaurio. Päästyään lopulta meille ja torkuttuamme yön yli, tyhjensimme aluksi hänen autostaan enimmät tavarat ennestäänkin ahtaaseen ja pieneen ulkovarastoomme. Vain tärkeimmät tavarat hän otti mukana kuljettaakseen, ja niitäkin oli melkoisesti kiertävällä edustajalla. Eilen aamulla vedin sitten vaurioituneen kulkuneuvon läheiselle korjaamolle ennen parturiin ja hammasteknikolle menoa.

Serkun mies kävi mukanamme Haapajärvellä, sai toimitetuksi siellä joitakin asioitansa ja kävimme myös sikäläisessä autoliikkeessä, mutta autokauppaa ei vieraani siellä saanut sovituksi. Niin palasimme meille, kävimme kuulemassa mahdollisuuksia korjaamolla, jonne vaurioituneen kulkuneuvon olimme vieneet. En ehtinyt suunnitella, enkä ehdottaa ajamista hänen kotiinsa, ja osan tavaroiden vientiä autossamme. Hänelle tuli ajatus, että menisimme Viitasaarelle, jossa kenties syntyisi autokauppa, ja ellei synny, pääsisi jatkamaan linja-autolla Alajärvelle.

Autokauppaa ei syntynyt, ja linja-autoasemalla selvisi, että viimeinen auto sinne suuntaan oli ehtinyt lähteä. Seuraava etappi olikin sitten Kannonkoskella, mutta sikäläinen majapaikka oli harvinaisen täysi, viimeistä sijaa myöten varattuna. Siinä sukulaismies pyysi, että jättäisin hänet tien varteen odottamaan, josko liftaamalla onnistuisi jatkamaan. En hirvinnyt jättää miestä tavaroineen vesisateeseen, vaan poudan tai hyvän katoksen toivossa ajelin kohti Kyyjärveä, josta löytyikin ystävällinen ystävä, joka tarjosi yöpaikan ja lopulta kyydin ystävälleen.

Palailin kotiini, mutta Huopanankoskella sain idean katsoa, josko sieltä saisi kioskista sopivan kalan mukaansa. Paikallinen, kypsennetty lohi siitä lähtikin mukaani, niin saimme kalanpuoltakin ruokapöytäämme pyhien ajaksi.

Serkun

Avainsanat: hammasrivi, kurssi, lohi, parturi, ruoka, sade

Minulle ja meille useammille neekeri on neutraali sana, mutta kaikkialla se ei ole sellainen, vaan jossakin sitä on käytetty pilkkaamiseen. Siksi meille neutraali sana on saanut ikävän sivumaun heille, jotka eivät tiedä meidän neutraalia käsitystämme. Siitä syystä pidän parhaana pyrkiä ilmaisuihin, jotka eivät loukkaa sen kohteita eikä muitakaan.

Vastaavaa ilmiötä on aikanaan ollut romani nimeä kantavaa heimoa kohtaan, kun heitä on sanottu mustalaisiksi. Nostan lakkia sille vuosia sitten radiossa haastatellulle romanille, joka sanoi, ettei pidä nimeä mustalainen pahana silloin, kun se sanotaan ilman halveksuntaa. Sanoi siihenkin tapaan, että täytyyhän meillä ihmisillä olla ilmaisuja, joilla eroamme ja erotamme toinen toisistamme, emmehän me ole samanlaisia, vaikka ihmisiä olemmekin.

Haastateltu jatkoi vielä, että häntä saa vapaasti sanoa mustalaiseksi. Haastattelijan kysymykseen, mikä hän tuntee olevansa, hän vastasi että rom, siis romani, mutta myös mustalainen, ja kaikkein eniten Suomen mustalainen.

Vielä oma muistoni vuosikymmenten takaa. Ahkerimpia muistamiani ihmisiä on ollut eräs romaninuorukainen, jonka nimen muistan vieläkin, vaikka en muista häntä sen työkaveruuden jälkeen tavanneeni.

Avainsanat: erilaiset, kaverit, romani

Normaalissa ihmisten välisessä keskustelussa on paikallaan kohteliaisuus silläkin tavalla, ettei käytetä sanoja, joista tietää toisen pahoittavan mielensä. Ymmärrän ja hyväksyn sen, pyrin itsekin siten toimimaan. Aina ja kaikkea ei vain tiedä tai ei muista ajatella, mutta silloin on paikallaan kertoa tietämättömyytensä, pyytää anteeksi ja/tai pahoitella.

Sen sijaan ihmetyttää, ettei silloinkaan, kun syystä tai toisesta olisi paikallaan käyttää selvästi tunnettuja tuntomerkkejä, niitä ei ole katsottu sopivaksi käyttää, vaan käytetään kiertoilmaisuja. Tässä tarkoitan nimenomaan poliisien etsintäkuulutuksia. Tiedän että enimmät ulkomailta tulleet ovat rehellisiä, lain kuuliaisia ihmisiä, vaikka ikävä kyllä rikollisia on heidänkin joukossaan, ja vielä ikävämpää, että ovat ottaneet käyttöönsä rasismikortinkin, ja paheksuvat, tai ovat paheksuvinaan mielestään rasistisista ilmaisuista. Pelkkä tummaihoinen on suomalaisille väljä ilmaus, onhan meillä satoja vuosia ollut tumma- ja vaaleaihoisemme. Kun nyt mukaan on tullut vieläkin tummempia, pelkkä tummaihoinen ei oikein riitä tuntomerkkinä, koska sen helposti ymmärtää perinteiseksi tummaihoiseksemme.

Poliisit ovat käyttäneet ilmaisua ulkomaalaisen näköinen, mutta arviointiahan sekin on. Eikä se ole edes yksilöivää arviointia, koska sen mukaisesti voi joku antaa ilmi melkein mitä kansalaisuutta tahansa, jopa perinteisen romanimme, jotka hekin ovat hiukan ulkomaalaisen näköisiä. Vielä korostan, että mitä ilmaisua tahansa voidaan käyttää halveksuvasti, ero on sanan käyttäjän asenteessa, ei itsessään sanassa. Tähän muistan kuvaavana esimerkkinä Tuntemattoman sotilaan tsuhna kohtauksen, jossa venäläinen vanki arastellen vastasi kysymykseen, miten rintaman sillä puolella meitä suomalaisia haukutaan. Kun sana tsuhna herätti naurua suomalaisissa sotilaissa, vapautui jäykkä tunnelma ainakin hetkeksi.

Toisen tilanteen, missä tarvitaan erityisen tarkkoja tuntomerkkejä on sellainen, minulle kuviteltu tilanne, että olisin ystävystynyt jonkun eri näköisen ihmisen kanssa, ja haluaisin esitellä häntä toiselle ystävälleni tilanteessa, jossa hän ei ole paikalla. Uskoisin sentään silloin todellisen ystävän ymmärtävän ja hyväksyvän tarkemmankin ilmaisun tyyliin, siinä on erityisen mukava neekeri, kiinalainen tai jotakin muuta. Vielä parempi olisi tilanne, jos voisin esitellä hänet uskon ystävänä, samalla tavalla uskovana, parannuksen armon saaneena, siinä voisimme toki sopia, ettemme käytä julkisesti niitä rasistisina ymmärrettyjä ilmauksia, vaikka siinä se ehkä olikin paikallaan. Mielessäni pyörii lukuisia tilanteita, joissa tämä olisi mahdollista. Niiden kertomiseen tuskin on aihetta tässä muutenkin pitkäksi venyneessä kommentissa.

Avainsanat: erilaiset, kaverit, ystävät

Helsingin sotamuseolla pesin erään kaverin kanssa kuukauden ajan yhden kerroksen yhden seinän ikkunoita. Teimme mielestämme hyvää työtä, mutta kun siivouksesta vastannut rouva näki tuloksen, hän määräsi uuden pesun eri pesuaineella. Useaan kertaan pesimme samoja ikkunoita kuukauden ajan ja aina samoin tuloksin. Pilvisellä säällä ikkunat näkyivät puhtaina,  auringon paistaessa niihin, vanhan lasin lukemattomat pienet naarmut hajottivat auringon valon ja ikkunat näkyivät likaisina. Olisi se pitänyt arvata, toista sataa vuotta vanhat lasit, ehkä naarmuisia jo tehtaan jäljeltä, mutta sadan vuoden aikana ehtii kaupunkipölykin tekemään naarmuja.

Oli viikko aikaa museon avajaisiin, yhden kerroksen eteläisen seinän ikkunat pestyinä, siis vain pieni osa pestävistä. Silloin tarttui sotamuseon kersantti asiaan. Hän sanoi, että lopuille ikkunoille on otettava pikapesu ja toivottava, että avajaispäivä olisi pilvinen, etteivät naarmut näkyisi. Jos näkyvät, sillekään ei voi mitään. Niin sitten pesimme viikossa moninkertaisen määrän ikkunoita, kuin siihen mennessä kuukaudessa.

Avainsanat: armeijamuisto, Helsinki, vanha

Liian kuuma tappaa juoksuttimen organismeja, olkoot ne nimeltään mitä tahansa, siis myös kuuma maito. Alkuperäinen juoksutinhan oli pienen vasikan juoksutinmaha, vasikan joka teurastettiin ennen ensimmäistäkään maitoateriaa. Sellaiseen oli ennen pakko monella, kun ei pienelle olisi kuitenkaan ruokaa riittänyt, niin teurastettiin. Juoksutusmaha otettiin talteen, ja siinä olevien juoksutinorganismien avulla saatiin juoksuttaa kymmeniä litroja maitoa joko juuston tai juustokeiton valmistukseen.

Kun aikanaan oppivat valmistamaan teollisesti sopivia entsyymejä, on niillä kuitenkin samoja elävän organismin ominaisuuksia, kuin pienen vasikan mako-mahan entsyymeillä. Mistään ei riittäisi makoja nykyisten juustomäärien juoksutukseen, ovathan juustomeijerit suurin juoksutteen käyttäjä. Meillekin ostettiin viime aikoina juoksute meijerin tuottajapalvelusta, ja sieltä saikin toimivimman juoksutteen. Apteekeista ostimme aikanaan, mutta kun paikallisesta kaupasta alkoi saada, ostimme sieltä ja viimeksi tuottajapalvelusta. Varmaan sieltä saisi vieläkin, mutta kun maitokin pitäisi ostaa, ja mieluummin suoraan tuottajalta.

Avainsanat: juusto, maito, ruoka