Pajan eteinen

Avainsanat: pino, puita, Työssä

Aikanaan ihmettelin keväisen laulun sanoja: “Murheesi suista, ilmasta puista, soi riemulaulu, tuoksuu jo maa…”

Mietin miten ilmasta puistetaan, kunnes tajusin että metsässä kasvavista puu nimisistä kasveistahan se riemulaulu soi ja kaikuu. Ei ole kyse puistamisesta vaan puu sanan taivutuksesta.

“Taas rintaraukka riemusta lyö, jäi kauas taakse talvemme yö…”

Avainsanat: kevät, laulu, luonto

Kaunis oli äidin ruumiin siunaus, hautaaminen ja muistojuhla Muurasjärven kirkossa 28.1.2012. Siunauksen toimitti seurakuntapastori Jukka Kekki, muistotilaisuudessa piti seurapuheen äidin veljen poika Esa Leppänen.

Siunauksen jälkeen saatoimme äidin tomumajan veljesten ja vävyjen voimin, sukulaisten ja ystävien seuratessa perheemme hautaan Muurasjärven hautausmaan vanhaan osaan. Sinne oli aiemmin siunattu kaksi veljistäni, Heikki, joka kuoli noin kolmen kuukauden ikäisenä vuonna 1945, ja Kaarlo, jonka tomumaja kylmeni tammikuun alussa 1965. Vuonna 1957 sinne oli siunattu ja saateltu isäni, jonka tomumaja kylmeni joulukuun 12 päivän vastaisena yönä 1957.

Äidin tomumaja sinne saatettiin siis tammikuun viimeisenä lauantaina, muutamaa viikkoa myöhemmin pidimme perunkirjoituksen Pihtiputaan Osuuspankilla, josta kiirehdimme Kantolan suvun kurssille Reisjärven kristilliselle kansanopistolle. Kurssia sovittaessa oli tarkoitus, että äiti olisi mukana yhtenä kurssilaisena. Kun elämä sammui ennen kurssia, muuttui kurssi osaltaan muisteluiden sävyttämäksi.

Avainsanat: äiti, hautaus, isä, kirkko, siunaus

Tammikuun kahdeksas oli äitini vuoro siirtyä ajasta iäisyyteen, erkaneminen elämästä tapahtui paikallisessa terveyskeskuksessa nuorimman pojan ja muutamien muiden läheisten läsnä ollessa. Itse en aivan ehtinyt siihen hetkeen, vaikka toiveissa ehtiminen oli. Meillä oli pyhäkoulu sinä sunnuntaina, ja tarkoitus oli sen jälkeen mennä joukolla sairaalaan, jossa äitini vietti viimeisiä hetkiään. Olimme valmistautumassa lähtöön, kun sain veljeltäni tekstiviestin, että taivaan vieraat ovat käyneet. Niinpä muu joukko jäi meille, kävelin yksin terveyskeskukseen äitini huoneeseen, jossa äiti lepäsi kuolinvuoteellaan sanomattoman kauniina. Reilun 91 vuotiaan vanhuksen lähtö oli ollut hiljainen ja kaunis.

Paikalle saapui omaisia lähiseuduilta, ja katsottuaan onnellisen lähtijän, osa heistä osallistui äidin pukemiseen arkkuun laittamista varten. Kuljetimme äidin alakertaan kappelin kylmiöön, ja sovimme arkkuun laiton ja kuljetuksen tiistaipäivälle. Niin sitten veimme äidin tomumajan pitkäaikaiselle kotikylälleen. Kiersimme kotitalon vierestä, poikkesimme äidin toteuttaman ja monia kesiä asuttaman mökin pihassa, jonka liepeiltä otimme mukaan muutamia kuusia. Niistä rakensimme havumajan äidin viimeisen asunnon eteen, lauloimme muistovirren ja lähdimme ajamaan kohti kyläkirkkoa.

Olin sopinut suntion tehtäviä toimeksiantona hoitavan Saulin kanssa, että soitan hänelle puhelimelle hetken, kun lähdemme ajamaan kohti kotikylän hautausmaata. Niinpä kirkonkellon kaikuessa käännyimme hautausmaalle ja ruumishuoneen eteen, jonne äiti jäi rauhassa odottamaan päivää, jona saisimme saatella hänet kotikylän multiin lepäämään ja iäisyyden aamua odottamaan.

Avainsanat: äiti, kirkko, suru, Uusi avainsana

Joulu itsessään on juhla, mutta on joulun seutu monenlaisten juhlien aikaakin. Monet juhlivat vain joulua, vaikka todellinen juhlittava ja juhlinnan aihe on se Joulun lapsi, jonka syntymän muistoksi joulua vietämme. Lauantai-iltana vietetyssä Rauhanyhdistyksen joulujuhlassa se tärkein oli esillä kaikissa ohjelmissa, mutta myös juhlijoiden mielissä ja sydämissä. Kiitollisena rukoillen kuuntelin leikit, laulut, runot ja lopuksi kuullun seurapuheenkin.

Sunnuntain iltana täyttyi seurakuntamme vanha pääkirkko melkein jokaista istuinsijaa myöten, kun paikallisen seurakunnan jäsenet ja ystävät olivat tulleet sinne laulamaan ja kuuntelemaan kauneimpia joululauluja. Hienosti juonnettu laulujen jakso meni komeasti kanttorimme säestäessä uruilla. Melkein kaikki lauletut laulut olivat vanhoja tuttuja, mutta mahtui joukkoon yksi uusikin laulu. Kun kanttori soitti sävelmän kahdesti läpi, alkoi kolmannella kerralla itse laulaa, yhtyi kirkon täysi laulajia pian mukaan, ja vaikka sävel oli ilmeisen outo, löytyi yhteinen sävel ja sointi melko pian.

Tänään oli samassa kirkossa kaikkien Pihtiputaan seurakunnan toimintayksiköiden yhteinen joulujuhla. Osansa siinä esittivät niin paikallisen työkeskuksen ryhmän kuin kaikkein pienimpien, eli päiväkerholaisten ohjelmaa, sekä monien muiden piirien osuudet. Näyttävimmän ja pisimmän osuuden esittivät nuorten ryhmät ja kolme seurakunnan kuoroa yhdessä. Lasten Raamatun luennan ja heijastettujen kuvien havainnollistaman ohjelmakokonaisuuden kruunasi kolmen eri kuoron laulut eri lehtereillä esitettynä.  Avanti -kuoro lauloi tien ja seurakuntasalin puoleisella lehterillä. Kirkkokuoro sen vastakkaiselta ja lapsikuoro Laulavat Nuotit urkulehterillä. Kanttori johti niitä kaikkia urkulehterin laidalta, josta johtaminen onnistui hyvin. Hieno oivallus sellainen, jollaiseen kohtasin nyt ensi kerran. Jokainen kuoro sai laulaa useita lauluja juhlan aikana.

Juhlan jälkeen oli järjestetty kahvitus seurakuntakoti Sallilaan ja joulupolku kirkon ympäristöön. Polun kierrossa ensimmäisenä saimme kirjoittaa nimenne veroluetteloon, siis aivan todella kirjoittaa lyijykynällä paperiin. Kysyä majapaikkaa Marian ja Joosefin tavoin ja tulla torjutuksi kahdesta paikasta. Joosef, Maria löytyivät tallista ja lapsi seimestä heidän luotaan. Saimme kohdata enkeleitä tapulin portailla paimenten luona, kuulla lapsikuoroenkeleiden laulua Jumalan ylistykseksi. Viimeisenä oli seurakuntakeskuksen alakerrassa ohjattu askartelu, jossa haluavat saivat koota enkeliriipuksen itselleen tai lahjaksi jollekin.

Avainsanat: joulu, kirkko, kuoro, laulu

Kävin lauantaina vaimoni veljen 70 -vuotispäivillä Taivalkoskella. Ajoimme vaimoni ja sisarensa kanssa heidän veljensä luokse Siikajoelle, josta lauantaina päiväkäyntinä Koillismaalla. Mukavaa siellä oli vaimon sukua nähdä ja jutella heidän kanssaan. Sukulaisia oli saapunut eri alueilta pohjoisesta Suomesta.

Muutamat lapsistani viettävät syntymäpäiväänsä syksyllä, kolme heistä lokakuussa. Oma syntymäpäiväni on joulukuun alussa, lapseni haluavat juhlia paikallisessa vanhassa pappilassa. Toivottavasti kaikki lapseni ja enemmistö heidän lapsistaan ja muusta suvusta pääsee paikalle. Minunkin on tarkoitus päästä 70 vuotiaan miehen ikään, enkä suinkaan halua juhlia vanhuuttani, vaan juhlia ja muistella elämäni vaiheita.t monipuolisesti. Tyttäreni on varannut vanhan pappilan lisäksi pihassa olevan kotakatoksen, jossa on mahdollisuus viettää iltaa juhlan jälkeen keskustellen ja makkaroita grillaten.

Aivan ennen joulua on myös vaimoni syntymäpäivä.

Avainsanat: 70, ikä, Juhlat, vanha

Kuusaankoski on tietoni mukaan Laukaassa, Kuusan kylän vaiheilla, Kuusaan kylä puolestaan Haapajärvellä, kylässä sijaitsee mm. Kallion leirikeskus. Nimien samankaltaisuus aiheuttaa silloin tällöin hämminkiä ja sekoittumista erityisesti entiseen Kuusankosken kaupunkiin, kaskun kaikki lehtimiehetkään eivät tiedä kaikkia, eivätkä ainakaan niiden eroja. Siksi saa joskus lukea nimiä jos missäkin muodossa, ja saa aprikoida, missä lopulta kerrottu asia on sattunut. Erityisesti Laukaan Kuusaankoski ja Kouvolan Kuusankoski menevät ristiin, onneksi viime mainittu on tunnetumpi, tai ehkä ei sitenkään. Jos unohtuu mainita, että jokin on sattunut Laukaan Kuusalla tai Haapajärven Kuusaalla, pelkät kylien nimet antavat ymmärtää, että kyse olisikin Kuusankoskesta.

Saattaa toki Suomessa olla muitakin samankaltaisia nimiä, olkoot nämä nyt esimerkkeinä niistä. Liekö koskaan Muuramen Muuratjärvi ja Pihtiputaan Muurasjärvi sekoittuneet keskenään, ne ovat vähemmän tunnettuja ja kohtuullisen etäällä toisistaan. Samaa voin todeta täsmälleen samannimisistä Alvajärvistä, jotka sijaitsevat Pihtiputaalla ja Jyväskylässä. Perin harva tiennee, että on kaksi Junganjärveä, Kuusamossa ja Pihtiputaan Muurasjärvellä, niin sekoittumisen vaarakin on pieni. Sen sijaan Muurasjärven Vuohtojärvi ja Reisjärven Vuohtajärvi ovat ainakin niminä sekoittuneet kansan keskuudessa. Minäkin luulin vuosia Reisjärvelläkin olevan Vuohtojärvi, kunnes sain lehdestä lukea oikaisun yleiseen väärinkäsitykseen. Sen jälkeen olen pyrkinyt kohtuudella jakamaan oikeaksi mieltämäääni tietoa.

Avainsanat: järvi, kotiseutu, nimet, Reisjärvi

Minulla on navigaattori, sen toiminta riippuu käytetystä kartasta ja satelliittiyhteyksistä ja muutamista muistakin seikoista. Jos satelliitit ovat huonolla yhteydellä, viivästyvät navigaattorin ohjeet. Jos saisin Tom Tomiini suomalaisen karttakeskuksen kartan, olisin tyytyväinen. Ulkomaalainen karttapalvelu päivittää kohtuudella uudet tiet, mutta vanhoja virheitä eivät halua tai uskalla korjata. Edellisen asunnon osoitteella kartta ohjaa eri tielle naapurin pihaan. Tiedän myös 5 - 6 km mittaisen, kymmeniä vuosia vanan tien, joka ei ole mahtunut Kartta-Atlaksen karttaan. Muutaman kerran olen korjausta pyytänyt, lupasivat, mutta eivät ole korjanneet. Oli hupaista katsoa navista, että ajan metsässä, kuitenkin edessäni oli tie, jota ajelimme jo 1953, silloinkin se oli vanha tie.
Tämä osa on omien kokemusteni kertomista. Koska se oli huonosti erillään lainauksista, kerrottakoon se tässä selvyyden vuoksi. Samalla lisään hiukan kokemuksiani ja kommentointia niistä. Sinänsä navigaattorin käyttö on yksinkertaista, mutta joistakin kokemuksen opastamista tiedoista on hyötyä.  Ensiksikin autonavigoinnin asetuksissa on mahdollista valita joko nopein tai lyhin reitti. Karttaohjelma ei kuitenkaan välttämättä tiedä teiden ajankohtaista kuntoa, niinpä se saattaa nopeimman nimissä opastaa joskus huonokuntoiselle tai työkohteen tielle. Ne tiedot kannattaakin tarkistaa esimerkiksi tietyökartasta, varsinkin pidemmälle matkalle lähtiessä. Hinnakkaampiin navigaattoreihin voi saada ohjelman, joka saattaa tarkistaa ne tiedot näytölle, minun halpaan navigaattoriini. Samoin voi hinnakkaampiin navigaattoreihin saada erilaisia yhteysohjelmia, vaikkapa yhteys toiseen, vastaan tulevaan, samalla ohjelmalla varustettuun navigaattoriin, jopa puheyhteyden muodostaminen saattaa onnistua. Minunkin navigaattorini ilmoittaa erilaisista kohteista, joiden ohi olen ajamassa. Muutamien yhtiöiden huoltoasemat, suuret kauppakeskukset, erityisliikkeet, autokorjaamot, merkittävät patsaat, museot, näköalapaikat, tien varren levähdysalueet, ja monet muut joko näkyvät ohi ajaessa, tai niille voi navigoida halutessaan.

Lyhimmän reitin navigoinnissa kannattaa olla erityisen varovainen, siinä saattaa joutua tosi huonoille, talvisin jopa auraamattomille teille. Suljetuille huoltoasemille saattaa navigaattori ohjata, ellei öljy-yhtiön toimija ole päivittänyt niiden paikkoja ohjelmaan. Navigaattorin ja kartan virheistä on mahdollista ilmoittaa tahoille, jotka ovat niistä vastuussa. Ilmoitusten vaikutuksesta minulla on kokemus, ettei ainoaakaan niistä ole vielä toteutettu. Ilmeisesti odottavat useampia ilmoituksia, että sitten vasta uskovat. Toisekseen kansainväliselle Kartta-Atlakselle tuskin paljoa merkitsee joku pieni syrjäkylän metsätien pätkä, vaikka se olisikin läpikulkutie tai ainoa pääsy tiettyyn paikkaan.

Avainsanat: matka, navigaattori, reissut

Aloin miettimään, mitä vempaimia minulla on nykyisin, ja millaisia olen elämäni aikana käyttänyt tai nähnyt.

Kulkulaitteenamme toimii hyväkuntoinen ja polttoainepihi diesel avensis, on myös polkupyörä, joka on saanut elää harmittavan laiskana. Onko marjapoimuri kone vai laite vai vempain? Koneeksi olemme sitä sanoneet, vaikka olen viime aikoina pyrkinyt poimuri nimitykseen. Nykyisissä ei ole edes liikkuvia osia, kuten oli niissä ensimmäisissä. Kaksi liikkuvalla läpällä varustettua poimuria meillä on, lisäksi kaksi uudempaa, kiinteän esteen poimuria, toisessa niissä piikit teräslangasta, toisessa sitkeästä muovimateriaalista.

Onhan meillä keittiössä koneita, siellä kenties eniten. Mikroaaltouuni lasten lahjoittamana, että voivat käydessään lämmittää ruokaa omille lapsilleen. On sillä meidänkin ruokia silloin tällöin lämmitetty. Ruokailuastiat pestään koneella, sellainen tuli tämän asunnon mukana, niin saatoimme myydä entisen. Sähköllä pelaava vatkain, kahvinkeitin, vedenkuumennin, eivätkös nekin ole vempaimia. Sitten on muutama erilainen ajannäytin, joita myös kelloiksi sanotaan. Varmasti on muitakin koneita, ainakin tämä, joka nyt puhaltimellaan tohisee edessäni, ja joka välittää tämän tekstin luettavaksenne.

Aivan erikseen ovat ne koneet, joita olen joskus omistanut tai muuten käyttänyt. Jääkööt ne omaksi jutukseen.

Avainsanat: koneet, kotona, Työssä

Olin sopinut eilisen aamuksi käynnin omalla kylällä pään siistijällä ja aamupäiväksi naapurikaupungin hammasteknikolla, jossa sitten keinotekoista purentakalustoani hiukan sovitettiinkin. Jatkosuunnitelmana oli tyttären lapsen haku pois toisesta mummulasta, mutta lopulta tytär haki hänet itse. Samoin kotimatka Haapajärveltä entisen kotikylän kautta vaihtui ajoon suorimman tien kautta. Siitä huolimatta ilmeni yllättäviä ajamisia, serkun mies tarvitsi kyytiä, ja siitäkös seikkailun poikanen syntyi.

Lähtökohtana oli, että hänen tullessaan meille keskiviikkona, autoaan kohtasi taka-akselin vaurio. Päästyään lopulta meille ja torkuttuamme yön yli, tyhjensimme aluksi hänen autostaan enimmät tavarat ennestäänkin ahtaaseen ja pieneen ulkovarastoomme. Vain tärkeimmät tavarat hän otti mukana kuljettaakseen, ja niitäkin oli melkoisesti kiertävällä edustajalla. Eilen aamulla vedin sitten vaurioituneen kulkuneuvon läheiselle korjaamolle ennen parturiin ja hammasteknikolle menoa.

Serkun mies kävi mukanamme Haapajärvellä, sai toimitetuksi siellä joitakin asioitansa ja kävimme myös sikäläisessä autoliikkeessä, mutta autokauppaa ei vieraani siellä saanut sovituksi. Niin palasimme meille, kävimme kuulemassa mahdollisuuksia korjaamolla, jonne vaurioituneen kulkuneuvon olimme vieneet. En ehtinyt suunnitella, enkä ehdottaa ajamista hänen kotiinsa, ja osan tavaroiden vientiä autossamme. Hänelle tuli ajatus, että menisimme Viitasaarelle, jossa kenties syntyisi autokauppa, ja ellei synny, pääsisi jatkamaan linja-autolla Alajärvelle.

Autokauppaa ei syntynyt, ja linja-autoasemalla selvisi, että viimeinen auto sinne suuntaan oli ehtinyt lähteä. Seuraava etappi olikin sitten Kannonkoskella, mutta sikäläinen majapaikka oli harvinaisen täysi, viimeistä sijaa myöten varattuna. Siinä sukulaismies pyysi, että jättäisin hänet tien varteen odottamaan, josko liftaamalla onnistuisi jatkamaan. En hirvinnyt jättää miestä tavaroineen vesisateeseen, vaan poudan tai hyvän katoksen toivossa ajelin kohti Kyyjärveä, josta löytyikin ystävällinen ystävä, joka tarjosi yöpaikan ja lopulta kyydin ystävälleen.

Palailin kotiini, mutta Huopanankoskella sain idean katsoa, josko sieltä saisi kioskista sopivan kalan mukaansa. Paikallinen, kypsennetty lohi siitä lähtikin mukaani, niin saimme kalanpuoltakin ruokapöytäämme pyhien ajaksi.

Serkun

Avainsanat: hammasrivi, kurssi, lohi, parturi, ruoka, sade